sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mintut kuriin

mintut_kuriin

Vahvaa piparminttua, sitä kasvoi keskipihan kukkapenkissä aikanaan. Kun siitä muokattiin liljapenkki, minttu sai oman paikan portinpielestä, puolet uudesta pyöreästä penkistä. Toiseen puolikkaaseen istutettiin muutama kurkkuyrtti, Itävallan tuliaisia.

Molemmat ovat osoittautuneet voimakaskasvuisiksi ja penkki on hyvin kaunis, yksi lemppareistani. Se on myös mehiläisten suosikki.

Rehevät yrtit tarvitsevat kasvaessaan tukea, ja silti ne kaatuilevat ja tuppaavat  ruohonleikkurin tielle. Nurmikonleikkuu ei muutenkaan ole lempihommiani, joten yritän muokata puutarhaa sellaiseksi, että se menisi mahdollisimman sujuvasti. Siksi päätin tehdä penkille pienen aidan, ja aikaa myöten muillekin. Samantapaiset kuin vanhan omenapuun vuodenaikapenkille, minusta siitä tuli aika kiva.

Aloitin jo keväällä hiomaan maalia vanhoista tuolinjaloista, jotka olin varannut kukkapenkkien aitoja varten. Jopas oli mokoma tiukassa. Hioin vuoroon hiekkapaperilla ja hiomakoneella, mutta kuudennen jälkeen jouduin luovuttamaan.

Määrä oli kuitenkin juuri sopivasti minttupenkkiin. Maalasin jalkojen toiset päät ruskealla ulkomaalilla ja käsittelin toiset päät venetervalla.

Sitten vain rautakangen avulla tolpat paikoilleen, aitaverkko niihin kiinni ja kauniit kivet takaisin paikoilleen. Aita rajaa penkin kauniisti ja pitää yrtit osaltaan kurissa. Lisäksi laitan perennatukia, ne auttavat kurkkuyrttejä pysymään pystyssä ja mintutkin nojaavat niihin mielellään.

Kasvussa on jotain alkuvoimaista, kuvista sen aina huomaa niin selvästi. Tämä kuva on otettu vain kuukausi sitten, 6.6. Silloin mietiskelin, montako kurkkuyrttiä kannattaa jättää, ja ovatko ne varmasti sopivien matkojen päässä toisistaan.

Penkki on varmaan puutarhan helppohoitoisin. Minttu lisääntyy juurista ja kurkkuyrtti kylväytyy itsestään - tosin myös nurmikolle. Kasvaessaan yrtit peittävät maan mukavasti, niin että rikkaruohot eivät edes yritä joukkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti