Vadelmaverkko

Nikkaroin karhunvadelmalle taustaverkon, leveän ja tuulessakin tukevan. Pienempisilmäisen kuin edellinen, josta versot kasvoivat läpi kurpitsamaalle. Tänä kesänä vadelman pitäisi kukkia ja tehdä ensimmäiset marjat. Versot pitäisi kuulema tukea vaakasuuntaisesti, niin ne ymmärtäisivät ryhtyä tuotteliaiksi. Verkkoon niitä on nyt hyvä kiinnitellä, kun muistaa varoa piikkejä.

Taustasta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin - reilun kokoinen, mutta hyvin huomaamaton. Karhunvadelman viereen mahtuu vielä pieni istutus ruusupapua tai tuoksuhernettä, verkkoa pitkin kiipeilemään. 

Käytin samaa aitaverkkoa jolla olemme reunustaneet kukkapenkkejä, suojaksi kaneilta ja ruohonleikkurilta. Korkeutta sain jatkamalla verkkoa alareunasta.

Aiempaa aitaa varten maahan oli lyöty metalliputket, joihin sujautin pitkät vihreät kukkakepit. Verkko on ylhäältä pujoteltu keppeihin ja alhaalta sidottu rautalangalla.

Omapäiset krookukset

Vuodenaikapenkkiä myllätessäni yritin samalla siirtää krookuksen sipuleita kauemmaksi aitaverkosta, että mahtuisivat kasvamaan paremmin. Turhaa työtä näemmä - omapäisesti ne hiipivät aidan alle ja pihan puolellekin.

Pääsiäispuu

Alunperin ajattelin hakea muutaman pajunvitsan ja laittaa ne koristeltuna minttupenkkiin, ohikulkijoiden iloksi. Pyöräilin läheisen luonnonsuojelualueen viertä, mutten oikein löytänyt sopivia pajuja, joista olisin raaskinut napsia oksia. Sen sijaan jäin ihastelemaan upeita kevätmaisemia, muuttomatkoiltaan palanneita lintuja ja luonnontilaista metsää.

Nappasin sitten kauniin sireeninlatvan, jonka joku naapuri oli kärrännyt risukasaan, ja askartelin siitä kokonaisen pääsiäispuun. Tipuja, munia, höyheniä, kärpässieniä... iloisia värejä alkavaan kevääseen. Juurelle kylvin vähän vehnää. Eihän sitä tiedä jos tulisi lämpimiä päiviä, se voisi nousta oraalle juuri sopivasti, sipulikukkien kera.

Hetki verannalla

Vihdoinkin sain hetkeni verannalla. Tai siis tuolin, jossa nauttia hetkestä. Tai oikeammin paikan tuolille, ja jopa pienelle pöydällekin.

Mökin ostoajoilta mieleeni jäi verannalla ollut korituoli. - Siinäpä ihana paikka istuskella, ihastella puutarhaa ja vaikka lueskella, muistan ajatelleeni. Auringossa kylpevä veranta kun on aina lämmin, ja sateella suojaisa, mutta kuitenkin näköalapaikalla.

Kuinka ollakaan, veranta kuitenkin täyttyi nopeasti erilaisista asioista. Ajoittain se on muistuttanut enemmän varastoa kuin lepopaikkaa.

Talvella sitten päätin tehdä tuolille tilaa ja purkaa päädyssä olleen vanhan työkalupenkin, vaikka olin siihen asti ajatellut sen säilyttää. Purkutyön ja pienen nikkaroinnin jälkeen tuolin paikka oli valmis. Maalaamisen sentään jätin kesäiseksi puuhaksi.

Tänään asetin paikkaan tuolin viltteineen, pöydän liinoineen, eväsmehun ja keksipurkin. Ja sitten vain nautiskelin kevään tulosta.

Ensimmäisen kärpäsen surina, mustarastaan laulu, ilta-auringon säteet. Kesää odottava puutarha, pihasuunnitelmat, oma rauha.

Tuolille tilaa

Verannan päädyssä on ollut vanha säilytyspenkki, työkaluille, saappaille ja sellaiselle. Sisältä hieman rähjäinen ja epäkäytännöllinen, mutta toisaalta mökkiin kuuluva ja säilyttämisen arvoinen. Näin yritin pitkään ajatella. Kunnes tulin siihen tulokseen, että se tarvisisi jonkinlaiset korit, jotta tavaroita olisi kätevämpi säilyttää. Ja että lattia olisi paikattava, etteivät hiiret niin kuljeksisi ja pesisi penkin sisään. Ja että itse asiassa toivoisin verannalle lisää tilaa, istuskelunurkkausta varten.

Yhtenä talvi-iltana sitten tartuin sorkkarautaan, eikä aikaakaan kun paikalla oli paljas lattia. Oikeastaan vain lattian aluslaudat, osittain lahot ja murentuneet. Ilmankos hiiriä juoksenteli. Nostelin laudat pois, ja kurkistin verannan alle - ei näkynyt asukkaita tai muutakaan erityistä.

Naapurin purkumökistä olin saanut syksyllä hyvää höylättyä lautaa, niistä tulisi kaunis lattia. Aluslaudoiksi löytyi ullakolta yksi tismalleen sopiva leveä lauta ja kaveriksi kapeampia.

Seinän viereen tulevia lautoja jouduin sekä kaventamaan että ohentamaan. Uhmakkaasti puukon ja vasaran avulla - jälki ei ollut kovin priimaa, mutta aluslaudoiksihan ne tulivat. Sitten sahasin päällilaudat ja sovittelin ne paikalleen. Aika hieno.

Penkki oli aikanaan kiinnitetty suoraan verannan taka- ja sivuseiniin. Niinpä sivuseinässä oleva kevyt rimoitus puuttui penkin kohdalta ja oli tietysti paikattava, koska rimat peittävät lautojen väliset raot. Mistä tuollaista ohutta, mutta leveähköä rimaa edes saisi.

Kysäisin rautakaupasta ja kuinka ollakaan, melko samanlaista tuli heille jonkun tuotteen pakkaustukena. Eurolla valitsin pinosta muutaman. Naputtelin rimat seinään, samalla peitin nurkassa olevan rikkonaisen laudan.

Viimeistelin nurkkauksen jalkalistoilla. Niitä olen tuonut rautakaupan "ota tästä" -nurkasta, kärpäsverkkojen kehyksiksi. Kiinnitin seinän lähelle vielä ylimääräisen sinipiika-varren. Siihen on hyvä heittää multaiset housut kuivahtamaan.

Maalaus ei näillä ilmoilla oikein vielä onnistu, joten se saa jäädä kesään. Samalla voi sitten sipaista muitakin maalausta kaipaavia kohtia.

Kevätpilkahduksia

Kevätaurinko hellii heräilevää puutarhaa. Lumikellot availevat kukkiaan, silmut täyttyvät, perhonen kiusoittelee kimalluksellaan. Jänis on käynyt perheineen herkuttelemassa omenanoksilla.

Puutöitä

Pääpuutarhuri kävi leikkaamassa vanhaa omenapuutamme. Se on melko kallellaan ja taitaa jo tyvestä lahota, joten tasapainotus ja kevennys oli paikallaan. On myös mukavaa, että puuta ylettää nyt hoitaa paremmin, eikä se kurottele liikaa naapurin puolelle.

Kolme suurta oksaa lähti turvallisesti ja siististi, itse emme olisi osanneet. Lisäksi hän napsi vesiversot pois. Meille jäi vain linnunpöntön kiinnitys.

Keskityimmekin sitten syreeneihin, jotka olivat kasvaneet mökkiä korkeammiksi. Niitä on harvennettu jo kahtena edellisenä keväänä, ja epätasaiset rykelmät olivatkin melko hassun näköisiä kesällä, lehdessä ja kukassa.

Nyt oli loppuharvennuksen aika: kaikki korkeat puut pois, jätetään vain nuoret versot. Tykkäisin, että syreenit olisivat ennemminkin pensaita kuin metsiköitä.

Ennen -kuvat jäivät ottamatta, mutta paviljongin edessä olevista huomattiin napata puolivälin kuva. Melkoinen muutos. Kun nuoret vesat pääsevät hyvään kasvuvauhtiin, lehtirunsautta varmasti riittää. Nythän vehreys on ollut enimmäkseen latvoissa.

Myös syreenipenkki pääsee ihan eri tavalla oikeuksiinsa. Viime kesänä, kun kaikki kasvoi tavallistakin korkeammaksi, tohvelikukat ja ritarinkannukset sekaantuivat syreeneihin, ja kauniit syysleimut jäivät piiloon.

Talon kulman syreeneille kävi samalla tavalla. Suuret puut ovat vieneet voimaa vadelmilta, jotka toivottavasti nyt elpyvät - vadelmapenkki kun on muutoin niin komea ja tuottoisa. Toisaalta, onneksemme ne olivat heikentäneet myös japanintatarta, jonka hävitys näyttäisi onnistuneen hyvin.

Muutama paksumpi runko sahattiin korkeammalta, jotta saatiin paikka lyhdylle ja jollekin muulle mukavalle. Loput korkeat puut leikattiin juuresta, kauniita leikkuupintoja ihastellen. Jonakin kesänä pensaan ympärys siistitään, mutta nyt vesat saavat kasvaa vapaasti.

Takakulmalla kasvavat syreenit saavat jäädä ensi vuoteen. Urakasta tuli melkoisesti puutavaraa, hyvä kun saatiin nosteltua pinoon. Puiden pituudenkin hoksasi oikeastaan vasta kun ne lojuivat maassa. Jänisten herkku, omenapuun oksat jäivät sopivasti alimmaisiksi.

Näistä tulee mainiota haketta vadelmien juurelle. Paksummat pilkotaan kuivamaan polttopuuksi. Sen suhteen olisi mukava olla omavarainen, mutta taitavat tulevaisuudessa omat puut loppua kesken. Täytyy sitten käydä naapureissa kerjuulla.

Puutarhatöitä: www.forestum.fi/palvelut

Pälvipaikkoja

Maaliskuinen aamuaurinko, ensimmäiset lumikellot alkavat availla kukkiaan. Paikka paikoin lumi on jo sulanut, jää murtuu jalan alla.

Kevät koittaa

Kevätaurinko herättelee mökkikylää talviunestaan.

Ruusuja ja perhosia

Illan hämyssä

Viipyilevää tunnelmaa, talviunta mökkikylässä. Ohikiitävä metro katkaisee hiljaisuuden, mutta vain hetkeksi. Raukeus palaa - lumi, lepattavat liekit pimenevässä illassa.

Talvivaloja

Talviset puut

Talvella puut tulevat paremmin esille - runkojen linjat, kaartuvat oksistot, kolot ja kuhmurat.

Kevät keikkuen tulevi

Keväthankien kauneutta, silloin tällöin meilläkin.

Portilla ruuhkaa

Portinedusta on hauskan näköinen, kun kanit ja rusakot ovat vuoroon puikahtaneet siitä puutarhan puolelle ja takaisin. Muualla on sen verran aitaverkkoa, että portinalunen on jäänyt helpoimmaksi paikaksi.

Pihalla odottikin aikamoinen yllätys: metsäkauris on loikkinut pihan poikki, kulmasta kulmaan. Ja omenapuun alla liukastellut jäällä, kuin Bambi ikään. Olen kuullut niiden loikkaavan parin metrin korkeudessa, joten meidän pikkuaidat eivät niiden juoksua edes hidasta.

Kauriita ruokitaan tuossa luonnonsuojelualueen puolella ja kanta on kasvanut sen verran, että tulevat jo puutarhan puolellekin. En kuitenkaan tiennyt niiden liikkuvan meillä asti.

Syksyllä ne pistivät poskeensa pitkän rivin kuunliljoja yhdestä puutarhasta, ja ovat tehneet muutakin tuhoa. Niin suloisia kuin kauriit ovatkin, eivät siis hirmuisen toivottuja vieraita puutarhalla.

Oravat ovat tutumpi näky niin kesällä kuin talvellakin. Tämä veijari on poikennut keittiöpuutarhassakin kurkkaamassa, olisiko siellä mitään kiinnostavaa.

Ovatkohan tavanneet tuossa kurtturuusun kulmilla, vai loikkineet eri aikoihin. Kauris, orava ja kanit. Toivottavasti ovat ainakin säilyneet kolhuitta.