Lapsettaako?

- Lapsettaako?, huikkasi naapuri. No todellakin, kun vihdoin on lunta ja nyt se on kovaa vauhtia nuoskaantumassa. 

Hanskat litimärkinä taputtelin lumiukolle lisää vatsaa ja harmittelin, kun ei tullut porkkanaa mukaan. Naapuri kertoi laittaneensa ukolle lippiksen, minkähänlaisen hatun tämä saa.

Nokka tuli tuohesta ja lakki lautasista, sävy sävyyn kaulaliinan kanssa. Seuraavana päivänä löytyi vielä tumput käsiin, nyt on mukava vilkutella ohikulkijoille.

Talvipiha

 
Pitkän, pimeän syksyn jälkeen luminen puutarha näyttää niin kauniilta, kuin satumaalta.

Lasten olympialaisiin

 

Yhteistuumin värkättiin numerolaput viime kesänä puutarhan lasten ja nuorten olympialaisiin. Pienet ja vähän isommatkin kilpailijat kantoivat niitä kunnialla juostessaan, hypätessään ja heittäessään. Ihan olivat oikeiden urheilijoiden oloisia punaisine poskineen ja lenkkareineen. 

Mielestämme numerolappuja tehtiin reilusti, 30, mutta kaikkien yllätykseksi kilpailijoita oli peräti 29. Lapsiperheitä on tullut puutarhalle viime vuosina ilahduttavan paljon. Niinpä ajattelimme tehdä vielä kymmenkunta lisää, että varmasti riittää kaikille tulevinakin kesinä.

Numerolaput ovat kooltaan 18x18 cm ja joka reunassa on yksinkertainen päärme. Sivureunojen päärmeet toimivat nauhakujina. Nauhat ovat 120 cm pituiset, mutta venyvät käytössä. Lappuja on aina kaksi per kilpailija, yksi edessä ja toinen takana. 84 siis yhteensä.

Montako naista työhön tarvittiin? Yksi penkoi kankaat lakanavarastostaan, toinen repi ja ompeli, kolmas lahjoitti nauhan, neljäs piirsi kauniit numerot ja yhdistyksen lyhenteen. Verraton tiimi. Viides lahjoitti vielä hienot pokaalit, joilla pienet ja vähän isommatkin kilpailijat palkittiin.

Säilytyskassi syntyi kätevästi viimeisestä kangastilkusta, joka jäi aikanaan Riihen lasten kalusteiden päällisistä. 

Kun sopivaa vetoketjua ei ollut, tein yläreunaan kaitaleen äidin vanhan farkkuhameen rippeistä ja laitoin siihen painonepparit. Sopiva kantohihna tuli samaisen hameen nappilistasta.

Omenankukkia

Henkeäsalpaavan kaunista. Mihin vain katsonkin, omenapuut, päärynät ja luumut kukkivat runsaina. Voitko kuvitella, kaikilla 182 palstalla.

Kevätauringossa

On ollut niin lämmintä, että päivät tuntuvat heinäkuisilta. Illat ja yöt ovat vielä koleita, ja siksi on maltettava istutusten kanssa. Ajattelin kyllä tällä viikolla laittaa maahan tuoksuherneiden, elämänlankojen, ruusupapujen ja auringonkukkien siemeniä, jospa ne jo lähtisivät.

Toukokuun kukkia

Kevät on vuodenajoista ihan paras, ja tänä vuonna on saatu nauttia hulppeista ilmoista. Tämä näkyy puutarhassakin - jos istuisi päivän paikallaan, varmasti näkisi, miten kaikki kasvaa.

Iltaistutukset

Kesäisen lämpöiset päivät saavat kiirehtimään kevätistutusten kanssa - naapurit laittoivat perunat jo viime viikonloppuna. Näin kuumalla jätän mieluusti istutukset iltapuhteelle, on taimillekin parempi.

Perunamaa sai uuden muodon, kun takamaan viljelylaatikot nostettiin paviljongin kulmalle ja penkki tehtiin vanhojen betoniperustusten sisään. Aika matalaksi se nyt jäi, mutta sitä voi halutessa korottaa vaikka ensi kesänä. Multakaan ei ole kehuttavaa, ja hiukan jännällä odottelen, nouseeko sieltä nurmikkoa vai perunanvarsia. Tilaa on nyt kuitenkin reilummin, se on mukavaa. Vasemmalle istutin Annabellaa ja oikealle Siikliä, tässä se nyt lukee.

Uusvanhoista laatikoista toiseen tuli mansikkaa. Viisi Lumotarta ja yksi amppelimansikka, joka on asunut yrttilaatikossa. Nyt saan marjat kivasti suojattua rastailta, hiiriltä ja muilta kiinnostuneilta. Jospa muutaman saisi tänä kesänä omaan suuhun.

Toiseen laatikkoon tuli pari riviä porkkanaa ja yksi punasipulia. Kumpiakin jäi reilusti, joten laitoin niitä vielä valkosipulin kaveriksi tomaattihuoneen viereen. Viime vuonna porkkanat olivat maukkaita, sipulinviljelyä vasta harjoiteltiin.

Yrttilaatikossa talvehtivat hyvin ruohosipuli sekä kaunis köynnöspinaatti. Lisäksi näkyy joko piparjuuren tai inkiväärin lehtiä, ja yksi valkosipuli. Niitä on lisää viereisen laatikon päädyssä, ja muistaakseni kukkapenkissä tai kahdessa.

Kesäkukista istutin sinistä lobeliaa korkeaan kukkatelineeseen, jonka sain hiljattain lahjaksi. Omenapuun pikkukoriin tuli tänä vuonna olkikukka. Siniseen suureen astiaan voisi taas laittaa orvokkeja, ne olivat viime kesänä kauniita.

Istutettua:

Peruna - Annabella
Peruna - Siikli
Porkkana - Nantes 2 siemennauha
Mansikka - Lumotar
Sipuli - Red Baron st

Kevätkylvöjä

Onpa mukavat maisemat, ihastelin tehdessäni kylvöhommia. Todellakin toista kuin parvekkeen lattialla kyykistely. Nostin nurmikolle pienen pöydän ja tuolin, suojasin sanomalehdillä ja pistin toimeksi. Ranskalaisia papuja, avomaan kurkkua, auringonkukkia, koristekurpitsaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkia, talvikurpitsaa, pinaattia, elämänlankoja, bella de diaa ja kosmoskukkaa. Viitisenkymmentä ruukkua - puolta vähemmän kuin viime keväänä, eli arvatenkin melko sopivasti. Osan ostan taimina ja osan kylvän suoraan kasvupaikalle.

Käytän suuria ruukkuja, joiden pohjamultaan nakkasin vähän kanankakkaa. - Taimi tavoittaa sen juuri niihin aikoihin, kun se alkaa tarvita lannoitusta, näin kurssilla opastettiin. Tarkoitus on välttää ruukusta toiseen siirtelyä, jossa taimet helposti vioittuvat. Mullaksi laitoin luonnonmukaista taimimultaa, josta on viime keväältä hyvä kokemus.

Uusi vinkki on ruukkujen laittaminen kirkkaisiin muovilaatioihin, ja kansi lonkolleen päälle. Altakastelu on helppoa, laatikkoon muodostuu mukava mikroilmasto ja ruukkuja on helppo siirrellä. Saas nähdä miten käy. Verannalla on päivisin parikymmentä astetta lämmintä, yöllä muutama aste.

Ja sitten niitä maisemia.

Kevään iloa

Tätä on niin odotettu.

Krookukset, lumikellot, kevätkaihonkukat, isokevättähdet, posliinihyasintit, sinivuokot. Scillat, maahumalat, talventähdet, mukulaleinikit... Mihin niitä perennapenkkejä tarvitaan?

Siirtelyä

Tänään oltiin siirtolapuutarhaidean ytimessä - siirreltiin asioita paikasta toiseen.

Paviljongin kulmalla oli hyvää tilaa parille viljelylaatikolle. Toiseen olen suunnitellut mansikkaa, toiseen ehkä porkkanoita tai sipulia. Takamaalla taas oli laatikoita, joissa olen kasvattanut perunaa ja kesäkurpitsaa. Sinne kuitenkin sopisi paremmin yhtenäinen, mittojen mukaan nikkaroitu iso laatikko.

Ensin oli siirrettävä pieni pirja-omenapuu uuteen paikkaan, siperiankurjenmiekan ja kurtturuusun väliin. Jos se menestyy, yritän varttaa runkoon syysviirun oksia, ennen viirusta luopumista. Istutuskuoppa jäi kyllä vähän pieneksi, mutta sinne tuli kuitenkin pollen parasta sekä kalkkia, puutarhamullan sekaan. Jätin puun koholle ja laitoin vielä omaa kompostimultaa ympärille. Vanhasta talikosta tuli napakka tuki.

Viljelylaatikoiden alta muokattiin maata kevyesti. Toivottavasti sanomalehteä tuli riittävästi, etteivät asterit puske läpi. Vadelmanvarsia tuomaan ilmavuutta, kärryllinen perunamaan multaa, toinen viimekesäistä viherkompostia. Multaa, viherkompostia, multaa. Nyt saavat painua pari viikkoa, sitten lisätään tarvittaessa. Päällimmäiseksi tulee kaupan multaa, sitten istutus ja katteeksi hamppupäistärettä.

Ensimmäistä kertaa käytän nyt omaa kompostimultaa. Se on muhinut pari vuotta, mutta sen verran karkeaa, että siviilöin oksankappaleet ja muut joukosta pois. Kompostorit ovat kylmiä eivätkä kovin tehokkaita. Maan sisällä osittain oleva toimisi paremmin, sellaisia naapureilla tuntuu olevan.


Eilen siivosin minttupenkin, porttikärhöt ja särkyneen sydämen. Tänään siperiankurjenmikan, pikkuisen saksankurjenmiekan sekä ukonhatut, joista osan annoin naapurille. Siisti multakerros saa penkit näyttämään niin hienoilta, toivottavasti ravinteitakin on säilynyt.

Hyvät hetket

Niitä on puutarhassa paljon, hyviä hetkiä. Sellaisia, kun pysähdyt ihmettelemään luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä. Tänään sellainen hetki pysähdytti, kun leikkasin porttikärhön kuivia kähäröitä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat lennellessään ja oli niin kevät.

Keväsiivousta

Mukava päästä kevättöihin pitkän talven jälkeen. Kaunis kevätviikonloppu olikin, samalla sai ihastella ensimmäisiä pörriäisiä, lintujen kevätkonserttia ja kurkiauran lentoa.

Vadelmista tulee aina niin hienot, kun napsii viime kesänä marjoneet varret pois ja latvoo vielä hujopit kohtuullisen korkuisiksi. Ei millään uskoisi, että loppukesästä tuossa on läpipääsemättömän tuuhea vadelmikko. Tänä kesänä yritän tukea varret v-asentoon niin, että penkin keskelle pääsisi valoa ja sadetta. Jospa uudet versot kasvaisivat sinne, mieluummin kuin ulkopuolelle.

Paviljongin sivustalla kasvaneet sireenit saivat kyytiä. Olisi varmaan kannattanut leikata ne kerralla alas silloin neljä vuotta sitten, kun metsikköä ruvettiin harventamaan. Mentiin kuitenkin oppikirjan mukaan kolmannes vuodessa. Viime kesänä jäljellä oli muutama hujoppi sekä nuoria vesoja, jotka kaatuilivat kummallisesti - perin hassun näköinen kokoelma. Nyt sahattiin kaikki pois.

Siivoilin ruusuja, pensashanhikkia sekä karviaisia. Yhtä ja toista löytyi perennapenkeistäkin. - Onneksi on kunnollinen oksasilppuri, ajattelin. Sainkin lähes kaiken pilkottua, ja kauniit silput jaeltua pensaiden juurelle.

Sitten puutarhurin paras ystävä teki tenän. Avasin koneen, puhdistin ja päättelin, että sama varaosa täytyy vaihtaa kuin pari vuotta sitten. Tulisikohan se jo ensi viikonlopuksi.

Mökin edustan malvikkipenkki on odotellut kivaa reunusta. Ensin suunnitelmaa ja sitten toteutusta. Siitä tuli varsin onnistunut, voisi näyttää hauskalta pihan muissakin perennapenkeissä.

Tulikohan multaa liian reilusti? Ennestäänkin siinä oli talviturvetta, ruusujen suojana. Penkistä pitäisi nousta harmaamalvikin lisäksi kevätkaihonkukkaa, koristekärsämöä sekä joitakin sipulikukkia. Ja kauniit valkeat ruusut, jotka odottavat muuttoa magnolian juurelle.

Ensimmäiset krookukset ovat jo auenneet vuodenaikapenkissä. Niiden lisäksi näkyy lumikelloja, pieniä liloja krookuksia ja muutamia keltaisia talventähtiä.