maanantai 20. heinäkuuta 2015

Keskipihan katseenvangitsija


Keskipihan ihanuus, odotettu liljapenkki valmistui sunnuntaina, auringon ja sateen vuorotellessa pitkin päivää.


Upeat oranssit päivänliljat saivat seurakseen kolme valkoista, jotka toivottavasti eivät edes huomanneet muuttavansa. Niissä kun on jo hienot nuput, jotka ehkä parin viikon kuluttua avautuvat. Reunusta kaivaessa tuli vastaan myös pienten keltaisten liljojen sipuleita. Ne istutin ruukunreunuksen suojaan, valkoisten serkkujensa juurelle.

Punertavakukkainen lahjalilja Laitilasta oli jo kasvanut ruukkunsa hyvinkin täyteen. Uskon, että se ilahtui päästessään puutarhaan. Sen sijaan amarylliksista en ole ihan varma, mitä mahtavat miettiä, kun säät viilenevät. Nyt ne kyllä ojentelevat nautinnollisesti pitkiä lehtiään, ja hämmentävästi toinen availee kukkaansa. Yleensähän ne kukkivat joulun aikaan, mutta ehkä tuo on viisas ratkaisu puutarhaolosuhteissa.



Keskikohtaan sijoitin kultaruukun reunuksessa jalokiurunkannuksen. Sekin on lahja ystävältä, ja matkustanut vanhalta kotipaikkakunnaltani Taipalsaarelta asti. Jalokiurunkannus kukkii varhain keväällä sievin keltaisin kukin. Se myös levittäytyy mielellään, mitä ruukkureunus toivottavasti hieman hillitsee.

Mökin seinustalta, kaivutöiden alta pelastin pari vartta kellukkaa komeine juurineen. Sen oransseja pikkukukkia ihailtiin alkukesästä, ja mielestäni myös lehdet ovat mukavan näköiset. Penkin toisessa päässä taas hennot oranssikukkaiset ulkomaanihmeet pitävät paikkaa keltaiselle saksankurjenmiekalle. Se pääsee muuttamaan sitten syksymmällä.

Muutama esikko varmaan vielä sopisi joukkoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti