Vuodenaikapenkin syksy

Vuodenaikakukkapenkki odottaa levollisesti talven tuloa. Reippaat pienet unikot ja niiden ystävänä neiti maanpeitekasvi. Rehevät lyhtykukat oransseine lyhtyineen. Suloiset syysmyrkkyliljat ja pieni minijoulutähti. Keväällä nähdään taas ihania krookuksia, idänunikkoa sekä tulppaaneja.

Myöhäiset elämänlangat

Suurin odotuksin tehtiin keväällä kesäkukkakylvöksiä. Lemmikkejä, bella de díaa, tuoksuhernettä, tupakkakukkaa, mustasilmäsusannaa... vähän uutta, vähän vanhaa.

Hennot elämänlangan taimet pääsivät omaan kukkalaatikkoonsa, mutta eivät oikein menestyneet. Espanjan aurinkoon tottuneet kaunottaret olivat kylmissään ja sanoisinko loukkaantuneen oloisia.

Niinpä kylvin niiden rinnalle tupakkakukkaa, joka oli jo päässyt mukavaan alkuun sireenipenkin kulmalla, suuressa sinisessä vadissa.

Jokunen päivä sitten sattui silmään jotain värillistä tupakkakukkien joukossa. Mitä ihmettä? Muutama urhea elämänlanka on loppukesän lämmössä voittanut viileänpelkonsa, kietoutunut tukeviin naapureihinsa ja nyt ujosti avannut kauniit kukkansa.

Kylvettyä:

Aitoelämänlangat - Ipomea volubilis trepadora, Ipomea purpurea, Rocalba, Espanjasta
Kirjokierrot - Bella de día azul, Carrefour, Espanjasta
Lemmikit - Vergissmeinnicht, Ultramarine Zwerge, N.L. Chrestensen, Itävallasta
Mustasilmäsusannat - Thunbergia alata, S S Siemen, Schetelig
Tuoksuherneet - Lathyrus odoratus, S S Siemen, Schetelig sekä Hammenhögs (mix)
Tupakkakukat - Grandiflora, Lord Nelson

Sipulinkukka

Kyllä luonto on sitten ihmeellinen. Tätäkin keskipihan kukkapenkistä siirrettyä sipulinoloista kasvia hämmästelin koko kesän, että mitähän mokomasta oikein tulee. Pieni tavallinen sipulihan siitä, mutta erityisen ihastuttava siemenkota.

Valkoinen kuningatar

Keskipihan liljapenkkiä perustaessa hiukan huoletti, kuinka valkoinen kuningatar suhtautuu muuttoon. Suotta huolehdin.

Elomarkkinoilla

 

Aurinkoinen markkinapäivä, kivasti asiakkaita ja mukava meininki. Karviaiset, mintut ja raparperimuffinsit tekivät hyvin kauppansa.

Naapurit myivät marjoja, hilloja, hunajaa, kukkakimppuja, kurpitsoja, käsitöitä, mehuja, leivonnaisia sekä kaikenlaista kirpputoritavaraa.

Myyntitouhun päätteeksi riiheltä keittolounas ja pullakahvit päälle.

Katolta katseltuna

Kipusin tarkistamaan viime syksynä tehdyt piipun saumaukset ja huopakaton kunnon. Kas kuinka mukava näkövinkkeli puutarhaan, ei näy rikkaruohoja sen enempää kuin tihulaisiakaan.

Etupihan ilme ja perennapenkit uudistuvat, kun pihapolku joskus siirretään toiseen kohtaan. Syreeneissä on reilusti madaltamisen varaa, tykkäisin enemmän sellaisista pensasmaisista. Kolmanneksen voi leikata vuodessa, tiedän, mutta kun ei malttaisi...

Keittiöpuutarha on varsin rehevä. Tuholaisten torjujiksi istutetut kehäkukat kun viihtyivät niin hyvin, että valtasivat viljelylaatikot lähes kokonaan. Lopun tilan veivät kurpitsat, perunat ja muutama muu. Ensi kesänä kauniit kehäkukat saavatkin ihan oman paikan.

Takamaalla kasvava puu voi silminnähden huonosti, olisiko vanha tai muuten vain voipunut. Se saakin tehdä tilaa kirsikkapuulle ja ruusuille. Samalla siistitään kulmausta ja tehdään myös vanhoista betonialtaista osa keittiöpuutarhaa.

Lomapäivänä

Heinä-elokuun vaihde on kyllä ihan parasta aikaa puutarhalomalle. Ei mulla muuta.

Jalosukuinen

Muuton alta puutarhalle pakeni myös itävaltalainen jaloritarinkukka, jota usein myös amaryllikseksi kutsutaan. Kesken lepokautensa hän tuli istutetuksi keskipihan penkkiin, upeiden liljojen juurelle.

Eikä aikaakaan, kun voitiin todeta paikan olleen aivan oikea. Hänen jalosukuisuutensa ilahtui kesäauringosta niin, että kasvatti ensin komeat lehdet ja avasi sitten - ei yhtä, eikä kahta, vaan peräti kolme mahtavaa kukkaa, aivan nimensä veroisia.

Nappisilmä

Kukas se siellä nakottaa, nappisilmillään kurkistelee?

Hellettä kantokerrostalossa

Taitaa nämäkin asukkaat olla uimarannalla.

Kotikoloja

Täytyyhän puutarhatontuillakin olla kotikoloja, ja menninkäisillä. - Kun pikkulinnuillakin on, pienemmistä puutarhan asukeista puhumattakaan.

Linnunpönttö puhdistettiin ja maalattiin suunnitellulla mökin värillä. Muita askarreltiin työväenopistolla huhtikuisena viikonloppuna.

 

 

No joo, yksi ostettiin, kun se oli niin söpö.

Sisustuslehdestä

Vihdoin sain tehdä katonrajaan kirjahyllyn, sellaista olen monasti suunnitellut. Sopiva lauta löytyi ullakolta, hiukan sitä hioin ja pariin kertaan maalasin. Hyllynkannakkeita yritin etsiä kirpputoreilta, mutta jouduin tyytymään sisustusliikkeeseen. Pienet seinähyllyt bongasin nettikirpparilta.

Ihana enkeli on lahja ystäviltä, ajalta kun tytöt olivat pieniä. Lintukuvioisen kasviprässin taas antoi naapurinrouva. Sen avulla voisi tehdä kauniita tauluja kukkasista ja muista puutarhan ihmeistä, mutta luulenpa sen pysyvän ihan koristeena.

Osa vanhoista kirjoista löytyi ensimmäisenä kesänä ullakolta - muun muassa puutarhakirja ja keittokirja, kuinkas muuten. Täydensin kokoelmaa samanhenkisillä katukirppislöydöillä. Hyllyllä on myös uudempaa lukemista, sadepäivien iloksi. Sekä tietenkin pari lainattua puutarhakirjaa, ja jokunen omakin.

Ullakolta löytyi myös Helsingin Sanomat kesäkuulta 1966 sekä heinäkuulta 1967, jolloin olin jo melkein neljän kuukauden ikäinen. Silloin tuli ihan sellainen olo, että tämä mökki oli tarkoitettu juuri minulle.

Romanttiset Carte Postal -taulut huomasin puistokirpparilla, juuri kun mökin kaupat oli tehty. Suuri kello taas tuli mökin mukana ja näyttää aina noin puoli seitsemän. Pieni sen sijaan pysyy hyvin ajassa. Se löytyi mikkelinmatkan varrelta, eräästä pikkupuodista, jossa täytyy aina ohi ajaessa poiketa.

Touhusin sisustustöitä aurinkoisena päivänä, leudon tuulen puhaltaessa ikkunasta. Kun kokonaisuus valmistui, istuin pitkät ajat sitä ihastelemassa. - Vähän kuin sisustuslehdestä leikattua, ajattelin.

Keskipihan katseenvangitsija

Keskipihan ihanuus, odotettu liljapenkki valmistui sunnuntaina, auringon ja sateen vuorotellessa pitkin päivää.


Upeat oranssit päivänliljat saivat seurakseen kolme valkoista, jotka toivottavasti eivät edes huomanneet muuttavansa. Niissä kun on jo hienot nuput, jotka ehkä parin viikon kuluttua avautuvat. Reunusta kaivaessa tuli vastaan myös pienten keltaisten liljojen sipuleita. Ne istutin ruukunreunuksen suojaan, valkoisten serkkujensa juurelle.

Punertavakukkainen lahjalilja Laitilasta oli jo kasvanut ruukkunsa hyvinkin täyteen. Uskon, että se ilahtui päästessään puutarhaan. Sen sijaan amarylliksista en ole ihan varma, mitä mahtavat miettiä, kun säät viilenevät. Nyt ne kyllä ojentelevat nautinnollisesti pitkiä lehtiään, ja hämmentävästi toinen availee kukkaansa. Yleensähän ne kukkivat joulun aikaan, mutta ehkä tuo on viisas ratkaisu puutarhaolosuhteissa.

Keskikohtaan sijoitin kultaruukun reunuksessa jalokiurunkannuksen. Sekin on lahja ystävältä, ja matkustanut vanhalta kotipaikkakunnaltani Taipalsaarelta asti. Jalokiurunkannus kukkii varhain keväällä sievin keltaisin kukin. Se myös levittäytyy mielellään, mitä ruukkureunus toivottavasti hieman hillitsee.

Mökin seinustalta, kaivutöiden alta pelastin pari vartta kellukkaa komeine juurineen. Sen oransseja pikkukukkia ihailtiin alkukesästä, ja mielestäni myös lehdet ovat mukavan näköiset. Penkin toisessa päässä taas hennot oranssikukkaiset ulkomaanihmeet pitävät paikkaa keltaiselle saksankurjenmiekalle. Se pääsee muuttamaan sitten syksymmällä.

Muutama esikko varmaan vielä sopisi joukkoon...

Liljankukka...

... muttei lumivalkoinen vaan ihana lämmin oranssi värililja. Sen kaveriksi tulee myöhemmin muitakin ihanuuksia, mutta nyt nautimme tästä täysin siemauksin.

Priimaa pukkaa

- Tässä minun on hyvä olla. Istuskella ihan rauhassa, katsella päivän ihmeitä ja kuulostella puutarhan ääniä. Niin minä ajattelin eilen illalla, lämmin teemuki käsissäni. - Nyt on minulla oma paikka.

Takana oli reipas viikonloppu. Vanhaa laatoitusta purkaen ja hiekkakerrosta tasoitellen. Laattapinot autolla varovasti kuljettaen. Vanhoja ja uusia vuoroon hiekalle sijoitellen. Ja vihdoin kalusteita kasaten. Valtavan hienohan siitä tuli, paljon priimampi kuin osasin ennalta kuvitellakaan.

Saa siinä muutkin viihtyä, oikein mielellään - tervetuloa!