Viimeisiä viedään

Taimikuljetusta parvekkeelta puutarhalle on riittänyt. Maajusi on ansiokkaasti valvonut maaliskuulta asti taimien kasvua ja nyt niiden toimitusta, ja vihdoin loppu häämöttää.

Muutama samettikukka vielä, sitten voi koko kesän rentoutua ja hämmästelllä puutarhan ihmeitä vanhasta lyhdystä käsin.

Yrttiviljelyä

Etupihalla on kaksi viljelylaatikkoa, joista toiseen istutettiin persiljaa, basilikaa, ruohosipulia, karhunlaukkaa, valkosipulia, tilliä ja laventelia. Sekä ohikävellessä saatu autismin kirjo -yrttisekoitus. Naapurilaatikkoon tulee salaattia, pinaattia, purjoa ja kurkkua.

Tietoa autismin kirjosta: autismiliitto.fi

Ihana idänunikko

Ihana valkoinen idänunikko kurottelee aurinkoon. Tytär kylvi siemenet toissakesänä, nyt saamme vihdoin ihastella ihmettä.

Kesäharjoittelijat

Töistä tullessani ihmettelin, mihin taimet on nostettu verannalta - oli puhetta, että johonkin puolivarjoisaan paikkaan, totuttelemaan ulkona oloon. Kunnes keksin: sieltähän ne uudesta tomaattimajasta iloisesti vilkuttelivat. - Me harjoitellaan täällä! Varsin mukavasti näyttivät siellä viihtyvän. Papukansaa ei joukossa näy, ne jäivät verannalle voimistumaan.

Illalla istutin tomaatit kasvupusseihinsa, hyvien kumppaneiden kanssa: pensaspapuja kasvua voimistamaan ja persiljaa makua vahvistamaan.

Muuttopäivä

Olen odotellut kesäkuun kymmenettä päivää, jonka jälkeen taimet kuulema vasta tulisi istuttaa, etteivät ne saa kylmää. Toisaalta olen katsellut naapureiden palstoja, joilla jo kasvaa reippaasti yhtä sun toista, kun on ollut niin lämmin toukokuu.

Reippain mielin pakkasin sitten ensimmäisen taimikuljetuksen. Se sujui oikein hyvin, joten toisena päivänä poljin muutamankin kerran edestakaisin, erilaisten laatikkoviritysten kera. Siellä ne nyt puutarhalla harjoittelevat - tomaatit, maissit, sammalleimut, verenpisarat, yksi eksynyt kurkku, mustasilmäsusannat, purjot sekä kolmensortin pavut. Parvekkeellekin jäi vielä kaikenlaista, odottelemaan omaa vuoroaan.

Ensi keväänä taimikasvatankin pavut suoraan puutarhan verannalla, sen verran ne kuljetuksessa vaurioituivat. Monet olivat kasvaneet jo tukilankojaan pidemmiksi kynttilälyhtyihin, ja muutama oli tykännyt enemmän toisten langoista kuin omistaan. Vaikka yritin olla varovainen, taitoksia tuli, ja lisäksi ilma oli kovin kolea. Verannalla ne nyt kuitenkin oikovat itseään, saavat pari päivää rauhassa toipua ennen maahan istutusta.

Taimitorilla

Iiik - nyt meidät myydään!

Taimitorille liikeni pari kukkivaa lehtoakileijaa, niiden mukana noussutta pikkumansikkaa, itävaltalaista kurkkuyrttiä sekä kotkansiipi -saniaisia. Mukavasti tekivät kauppansa, lahjoitettavaksi jäi vain yksi kotkansiipi.

Taimien potit taittelin illalla tapettipaperista. Erilaisia mallipaloja on ketynyt vuosien mittaan, ja tähän käyttöön ne sopivat oikein hyvin. Tiivis muovipussi päälle, ja märkäkin potti on mukava kuljettaa. Taimen voi istuttaakin paperikäärössä, kunhan leikkaa pois pohjan ja vaikka vähän yläreunaakin.

Taimitori on hauska tapahtuma aina alkukesästä. On kiva nähdä naapureita ja samalla tehdä vähän kauppaa. Silloin tällöin ostajia tulee muualtakin, parveke- tai terassikukkia ostamaan.

Aiemmin kummastelin, ovatko lemmikit syöneet kaunokaiset, kun niitä nousi kukkapenkkiin vain yksi. Nyt kuulin naapurilta, että näin on käynyt muillekin - kehno talvi ne vei. Taisi viedä jotain muutakin, mutten vielä oikein muista mitä mihinkin kuuluisi nousta.

Tuntipalkoille tässä tapahtumassa ei kyllä oikein pääse. Myös naapureilla on kaikenlaista kiinnostavaa myynnissä, ja parin tunnin jälkeen paikalle porhaltaa taimitarhan auto myymään erityisesti yrttejä, mutta myös kesäkukkia.

Napakalla strategialla kuitenkin selviää. Mukaan lähti muutama kaunokainen menetettyjen tilalle ja kokeeksi köynnöspinaatti naapureilta, sekä komea basilika, persilja, tilli ja pieni pinaatti taimitarhalta.

Omenankukkalunta

Ihanat omenapuut varisuttavat kukkiaan. Kuin lunta olisi satanut!

Perunalaatikko(a)

Kasvatuslaatikot on myllätty ja uudelleen sijoiteltu, viljely voi vähitellen alkaa. Laatikoita on nyt kuusi plus yksi betoniallas, ja se kuulostaa paljolta. Viime kesän kokemuksesta kuitenkin sanoisin, että tilaa ei ole yhtään liikaa. Ja kehäkukille olen tänä vuonna suunnitellut ihan oman paikan. - Ne ovat ihania, mutta ei niiden tarvitse koko viljelyalaa täyttää.

Sovelsin laatikoihin kohopenkin ohjetta, sikäli kun mahdollista. Alimmaiseksi risuja, sitten multaa, vihersilppua, puoleksi kompostoitunutta multaa, viimekesäistä multa-hiekka-kalkkiseosta ja päällimmäiseksi on vielä tulossa ostomultaa. Kohopenkin idea on, että kompostoituminen käynnistyy, jolloin penkki lämpenee ja on sen vuoksi hyvä kasvualusta. Saa nähdä onnistunko yhtään. Hallaharsoakin opettelen tänä vuonna käyttämään, kaaria ei vielä ole mutta alkuun pääsee ihan noinkin.

Ensimmäisenä istutukseen pääsivät perunat. Kaverit jo kotona alkavat kukkia, näissä on vasta pienet idut. Myöhemmin perunoiden seuraksi tulee papuja, niiden pitäisi olla toisilleen hyvät kumppanit. Parvekkeella jo vähän odotellaankin...

Lumoavat omenankukat

Mahtaako olla jotain kauniimpaa kuin 182 pikkupuutarhan omenapuut, luumu- ja kirsikkapuut täydessä kukassa yhtä aikaa? Pienikin matka puutarhalla kestää kauan, kun on yhtenään pysähdyttävä ihailemaan.

Kukinta on tänä keväänä erityisen runsas. - Kukkia on ihan tykkynä, sanoisi mummoni. On ollut lämmintä ja tuuletonta, joten kukat kestävät hyvin, ja myös kirsikkapuiden kukinta jatkuu edelleen. Pienessä luumupuussani on siinäkin muutama kukka, ja nuori omenapuu kukkii jo ihan kunnolla. Isokokoiset kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat mielissään.




Veljeni leikkasi vanhimmalle omenapuulle toissakeväänä kauniin mallin. Puu kaartuu sirosti eri suuntiin, kukkien peittämänä. Jos linnunpöntössä on asukkaita, kylläpä heillä on nyt kaunista ympärillään. Ihan niin kuin minullakin mökissäni. - Lumoavaa, todellakin.

Kaunokaiset lemmikkimetsässä

Viime kesänä tehtiin pieni kukkapenkki kaunokaisille, joita siirrettiin siihen eri puolilta pihaa. Turvaan lapiohommilta ja vähän ruohonleikkuriltakin, olevinaan. Kaunokaisten seuraksi laitettiin muutama vaaleansininen ja vaaleanpunainen lemmikki, kun nekin ovat niin kauniita. Loppukesästä katselin, että kaunokaisia täytyy siirtää keväällä vähän laajemmalle alueelle, kun innostuivat kasvamaan niin kovin, ja penkki kävi jo ahtaaksi.

Tänä keväänä siinä on pieni lemmikkimetsä. Aivan ihastuttava, mutta mitä niille kaikille kaunokaisille on tapahtunut?

Tätä lisää

Aikaisemmin en ehkä ole oikein hoksannut tulppaanien hienoutta. Nyt, kun olen saanut seurata niiden puhkeamista kukkaan yksi toisensa jälkeen, alan ymmärtää...

Ruusun suojassa

Ihastuttavat kirjopikarililjat ovat etsiytyneet suuren ruusun suomaan puolivarjoon.

Kevättaivas

Sininen taivas hattarapilvineen, aurinko ja linnut - melkein kesä! Puihin putkahtivat lehdet helatorstaiviikolla, sopivasti äitienpäiväksi. Kirsikkapuiden kaunista kukintaa on saatu ihastella jo toista viikkoa, omenapuut kukkivat kohta.

Huomaan istuskelevani mökin rappusella teemuki kädessä - hämmästellen ja ihastellen. Mikäs siinä, ihmeteltävää riittää.

Hellettä helatorstaina

Ensimmäiset teet ulkona, oikean pöydän äärellä. Aurinko hellii meitä, luonto kasvaa kohisten.

Väliverho

Mökki on aikanaan ollut vain yhden huoneen kokoinen ja veranta on rakennettu jossain vaiheessa jälkikäteen - aika kauan sitten varmaan kuitenkin. Niitä peruja huoneen ja verannan välillä on ikkuna, joka on siis aiemmin auennut ulos. Pidän sitä yleensä aina auki, jotta ilma pääsee mukavasti virtaamaan.


Jo viime kesänä siihen nikkaroitiin harmaakehyksinen hyttysverkko, joka saa olla aina paikallaan. Se suojaa kärpäsiltä ja kissoilta, muttei anna näkösuojaa. Ilman verhoa ulkoa voi suoraan  kurkkia nukkujia, mikä tuntui minusta epämukavalta - vaikkei pihalla noin yleensä ottaen vieraita yöllä käveleksikään.

Kankaaksi halusin jotain uniikkia, jota ei olisi muualla mökissä. Sen pitäisi sopia kivasti sekä harmaaseen hyttysverkkoon että valkoisiin pitsiverhoihin molemmin puolin. Kotoa löysinkin vähälle käytölle jääneen Marja Kurjen kauniin kaksipuolisen huivin, jonka sain kerran lahjaksi työkavereiltani. Huivi osoittautui juuri sopivan levyiseksi, mutta hieman pitkäksi.

Leikkasin liian pituuden pois ja ompelin sekä ylä- että alareunaan nauhakujat verhotangoille, jotka löysin ullakolta. Ylös kiinnitin vielä kapeaa nauhaa niin, että verhon voi rullata halutessaan ylös. En tiedä tuleeko sitä juuri nosteltua, ehkä se saa laskeutua kauniisti ja tanssahdella ilmavirran mukana.